"Lohikäärmeet elävät täällä": mitä voidaan nähdä keskiaikaisilla maailman karttoilla

Keskiaikaisten karttojen tyypit

Keskiaikaisen kartan yleisin tyyppi on ns. T-O-kartta. Maailma oli jaettu kolmeen osaan - Eurooppa, Aasia, Afrikka. ”O” tarkoittaa maailman valtameriä, ja “T” viittaa jokiin ja vesistöihin, jotka erottavat maailman osat toisistaan. Maailman keskustassa, melkein kaikilla karttoilla, oli Jerusalem ja Pyhä Maa. Se vaatii todennäköisesti selityksen: keskiaikainen ihminen on erittäin uskonnollinen. Kristittyjä aiheita selitetään jakautumisesta kolmeen osaan. Tämä vastaa Vanhan testamentin selitystä maailman jakautumisesta Noan kolmen pojan - Semin, Hamin ja Jafetin - välillä.

”T-O” -kortit ovat keskiaikaisessa kartografiassa suosituin tyyppi, ja juuri hän teki perustan suurimmalle osalle meille saavuttaneista korteista.

Esimerkiksi kuuluisa Hereford-kartta.

Kuinka lukea keskiaikaisia ​​karttoja

Keskiajan karttojen tärkein piirre on niiden topologia. Ne eivät kuvaa tarkkaa etäisyyttä, etäisyyksiä, mittasuhteita. Ne vain osoittavat, mikä sijaitsee suhteessa. Esimerkiksi Intia on Persiasta itään, mutta tarkkaa etäisyyttä niiden välillä on mahdotonta selvittää kartalta.

Syynä tähän ei ole se, että keskiaikaiset ihmiset eivät tienneet ajatuksia maan pallomaisuudesta tai tiedävät kuinka mitoittaa. Nro Vain piirtämällä karttaa he pyrkivät hyvin erilaisiin tavoitteisiin.

Jos tarkastellaan tarkkaan, niin tuon ajan karttoissa voit nähdä sekä nykyaikaisten kaupunkien nimet että paikat, joissa maailmanhistorian tärkeimmät tapahtumat tapahtuivat (Muinainen Kreikka, Rooma, Persia). Oikeiden tai olemassa olevien paikkojen vieressä on myös Raamatun paikkoja - Eedenin puutarha, Babelin torni.

Ja jos Eurooppaa kuvataan yksityiskohtaisesti karttoilla, niin Aasiassa ja Afrikassa keskiaikaiset kartografit sijoittivat mestariteoksiinsa näkymättömiä olentoja. Tosiasia, että näistä alueista tiedettiin vain vähän, ja siksi ne toisaalta edustivat vaaraa, ja toisaalta keskiajan ihmisten mielikuvitus antoi mahdolliseksi asua heissä satuhahmojen kanssa.

Lyhyesti sanottuna keskiaikaiset kartat heijastivat tuon ajan ihmisten ajatuksia maailman rakenteesta, olivat kronikka ihmiskunnan historiasta, siirtymässä luomisesta apokalypsiin.

Jos keskiajan karttoja ei ollut tarkoitettu orientoitumiseen maastossa, niin kuinka sitten kauppiaat matkustivat

Keskiaikaiset ihmiset käyttivät tekstimuotoisia maantieteellisiä ja kartografisia kuvauksia reiteistä suuntautuakseen matkoillaan. Usein tällaiset kuvaukset löytyvät itse korteista. Aasiaan tehdyn matkan jälkeen Marco Polo sai 13. vuosisadalla suosiota teoksessaan "Maailman monimuotoisuutta käsittelevä kirja", jossa hän myös esittelee reitin ja vieraillut paikat. Voidaan olettaa, että jopa Christopher Columbus 1500-luvulla, valmistautuessaan purjehtimaan Intiaan, käytti Marco Polon muistiinpanoja matkareitin laatimiseen.

Ja merenkulkukartat rannikkojen, mantereiden, saarien ja kaupunkien nimien kanssa, joita voidaan käyttää jo matkoilla, alkoivat ilmestyä paljon myöhemmin, keskiajan lopulla (tällaisia ​​karttoja kutsuttiin portulansiksi), 1300-luvun lopulta. Mutta se on toinen tarina.