On toivoa: Venäjän ja Mongolian taistelu Baikal-järven yli menee kansainväliseksi

Neuvostoliiton aikana Mongoliaa kutsuttiin "kuudeksitoista tasavalloksi" - maiden väliset suhteet olivat niin lämpimiä ja hyviä naapuruussuhteita. Nykyään Mongolian viralliset viranomaiset eivät ole enää niin ystävällisiä pohjoisen naapurin suhteen, ja neuvottelut Baikal-järveä uhkaavan hankkeen toteuttamisesta ovat melkein pysähdyksissä.

Tällä hetkellä Mongolia on aktiivisesti kehittyvä maa, jolla on kasvava väestö ja suuri kaivosteollisuuden potentiaalinen teollisuus. Talouden jatkokehitys vaatii asianmukaisia ​​energiavaroja. Tästä syystä Mongolia on viime vuosina kehittänyt ja toteuttanut aktiivisesti hanketta joukon vesivoimalaitosten rakentamiseksi Selenga-joelle ja sen sivujokiille.

Selenga on Baikal-järven pääjoki, joka on peräisin naapurimaiden Mongolian alueelta ja tarjoaa yli 50% joen virtauksesta järveen. Järvi, joka on Unescon maailmanperintökohde, kokee jo tänään Mongoliaan yhdessä Selengan mukana tulevan jäteveden kielteisiä vaikutuksia. Mutta tämä ei ole eteläisen naapurin suurin uhka. Vesivoimalan rakentaminen Selenga-vesistöalueelle johtaa Baikal-järven pinnan merkittävään laskuun, jolla on tietenkin vakavia seurauksia ainutlaatuiselle säiliölle.

Vuonna 2016 Mongolia julisti virallisesti tarjouskilpailun kolmen vesivoimalan rakentamiseksi: itse Selengaan ja sen kahteen sivujokeen. Näitä ovat Shlenin vesivoimalaitos Selengassa (kapasiteetti 245 MW), Orkhonin vesivoimalaitos oikealla sivujokilla - Orkhon-joki (100 MW kapasiteetti) ja Aegiyn-gol-vesivoimalaitos samankaltaisella joella (315 MW kapasiteetti). Nämä ovat melko suuria energialaitoksia. Vertailun vuoksi Volgan Rybinskin vesivoimalan kapasiteetti on 350 MW.

Vesivoimalan rakentamiseksi ja käynnistämiseksi on tarpeen luoda säiliö. Tätä varten rakenna pato ja täytä se vähitellen jokiveillä työtasolle. Tämä on juuri suurin uhka ainutlaatuisen järven ekosysteemille: kaikki vesi, joka menee täyttämään säiliöitä, häviää ikuisesti Baikal-järvelle. Tämä on valtava määrä, etenkin kun otetaan huomioon viime vuosikymmeninä havaittu Baikaalin tason lasku.

Tästä tilanteesta huolissaan Venäjä yrittää ratkaista tilanteen kansainvälisellä lailla ja vetoamalla itse Mongolian viranomaisiin. Venäjä on toistuvasti tarjonnut Mongolialle sähköä edullisemmalla hinnalla vastineeksi luopumisesta vesivoimalan rakentamissuunnitelmista. Venäjän osapuolet ilmaisivat muita vaihtoehtoja oman tasavallan energiajärjestelmänsä kehittämiseksi: lämpö- ja pumppausvarastojen rakentamisen. Tätä asiaa varten perustettiin erityinen venäläis-mongolialainen työryhmä.

Kahdenvälisten neuvottelujen lisäksi on olemassa mahdollisuuksia ratkaista ongelma kansainvälisen oikeuden avulla. Nykyisen lainsäädännön mukaan julkinen kuuleminen on välttämätöntä hankkeen alkuvaiheessa. Näiden standardien vastaisesti Mongolia on julkaissut tarjouskilpailun ympäristövaikutusten arvioinnista (YVA). Venäläisten asiantuntijoiden ajoissa toteuttamien toimien ansiosta tämä prosessi oli mahdollista keskeyttää ja järjestää julkisia kuulemistilaisuuksia ja lisäneuvotteluja. Vastaavia mielenosoituksia lähetettiin myös luotto-organisaatioille, joiden kautta Mongolia aikoo rahoittaa ympäristölle vaarallisten tilojen rakentamista.

Venäläisten asiantuntijoiden mukaan julkiset kuulemiset ja arvio arvioiduista vaikutuksista kestävät noin 3 vuotta. Voidaan vain toivoa, että Venäjä pystyy tänä aikana todistamaan, että Mongolian suunnitelmat vahingoittavat vakavasti ainutlaatuisen järven ekologiaa. Ja kansainvälinen yhteisö ei kaikista poliittisista eroista huolimatta salli UNESCO: n perinnön muuttamista ekologisen katastrofin alueeksi.