Alexandra - rakastettu suomalaisten venäläinen keisarinna ja Helsingin suojelija

Helsingin rantaviivaa kohtaa graniittirauta Venäjän keisarinna Alexandra Fedorovnan ensimmäisen vierailun kunniaksi Suomeen. Juuri tässä lahden rannalla sijaitsevassa paikassa keisarikunnan jalka asetti ensimmäisen kerran jalan Suomen maaperään. Suomella on paljon monumentteja Venäjän keisarille, mutta suomalaisilla on erityinen asenne Alexandraan. Miksi Helsingin asukkaat rakastavat niin paljon Venäjän keisarinnaa ja pitävät hänen muistonsa?

Suomen alue oli useiden vuosisatojen ajan vuoteen 1809 asti osa Ruotsia. Mutta 1800-luvun alun eurooppalaisten konfliktien seurauksena Ruotsi pakotettiin luopumaan Suomen suuriruhtinaskunnasta Venäjän valtakuntaan. Vuonna 1812 herttuakunnan pääkaupunki muutettiin Aleksanteri I: n määräyksellä Helsingforsin maakuntakaupunkiin (nykyaikainen Helsinki), ja siitä hetkestä lähtien sen muutos alkoi.

Keisarinna Alexandra Fedorovna

Suuri rooli Suomen kehityksessä ja Helsingin arkkitehtonisen ilmeen muokkaamisessa oli Venäjän keisarinna Alexandra Fedorovna, keisari Nikolai I: n vaimo. Keisarinna oli kaupungin suojelija, ja suomalaiset suhtautuivat häneen erittäin kunnioittavasti. Karl Ludwig Engel nimitettiin Suomen pääkaupungin pääarkkitehdiksi, ja hänen klassismin tyyliin rakentama Helsingin keskusta muistuttaa suuresti Pietarin katuja. Suomessa on Senaatintori, katedraali ja monia muita arkkitehtonisia mestariteoksia, jotka ovat syntyneet Venäjän ajalle. Keisarinna Alexandra Fedorovna osallistui henkilökohtaisesti Suomen pääkaupungin historiallisen kuvan muotoiluun, ja tuon ajanjakson rakennukset muodostavat edelleen Helsingin ylpeyden.

Senaatintori Helsinki

Alexandra Fedorovna otti suojeluunsa Suomen herttuakunnan pääkaupungin, ja keisarinna ensimmäinen vierailu Suomeen tapahtui vuonna 1833. Kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 1835, rantautumispaikkaan, paikkaan, jossa hän meni rantaan, asennettiin graniitista muistomerkki, jonka yläosaa koristaa kaksipäinen kotka kullatulla kuulalla. Suomen itsenäistymisen jälkeen kotka purettiin, mutta vuonna 1972 rakastetun Venäjän keisarikunnan muistoksi monumentti palautettiin alkuperäisessä muodossaan.

Jätä Kommentti