Sumukaappaimet: Kuinka saada vettä ilmasta

"Kalastajat" - niin insinöörit kutsuivat jälkeläisiä. Tällainen välttämätön ja silti yksinkertainen keksintö perustuu tiivistymisen periaatteeseen. Ihmiset lainasivat idean tästä installaatiosta luonnosta. Tutkijat ovat huomanneet, että mägisillä kuivilla alueilla kasvavat männyneulat ja sekveniat tiivistyvät kosteudeltaan ympäröivästä ilmasta niiden pinnalle. Pisarat roikkuvat neuloilla ja valuvat sitten maahan, kostuttaen kuivaa maaperää. "Sumukaappaajat" toimivat samalla tavalla. Ohut verkko kerää kosteutta, joka virtaa erityisiin säiliöihin, jotka on kiinnitetty rakenteen pohjaan. Vesi virtaa tarvittaessa putkista, joissa asutukset sijaitsevat.

Tekniikka veden hankkimiseksi sumusta kehitettiin viime vuosisadan 70-80-luvulla. Mutta levinnyt vasta viimeisen vuosikymmenen aikana. Nykyään "sumukaappaajat" sijaitsevat planeetan monilla kuivilla alueilla. He toimittavat ihmisille vettä Andien ylängöillä, Länsi-Saharassa ja Etelä-Afrikassa. Yksi suurimmista installaatioista on Marokossa. Täällä 1200 metrin korkeudessa "sumukaappaajat" keräävät noin 6000 litraa vettä päivässä. Tämä riittää tarjoamaan 500 ihmistä, jotka asuvat ympäröivissä kylissä. Mutta kuinka on mahdollista erottaa niin paljon kosteutta aavikon ilmasta? Tosiasia, että nämä laitokset sijaitsevat kostean valtameren ilman liikkumispolulla. Tämä Marokon alue sijaitsee Atlantin rannikon edustalla. Meren yli muodostuvat ilmamassat ovat kyllästettyjä kosteudelta ja laskeutuessaan maalle muodostavat sumua, jonka putoukset vangitsee pelastuslaitos. Chilen Atacama-autiomaassa on myös monia samanlaisia ​​laitteita. Tämä paikka on maan kuivin, mutta ihmiset asuvat täällä. Ja he kaikki tarvitsevat vettä juomiseen, kotitalouksien tarpeisiin ja kasvien kasteluun. Perun pääkaupungissa - Liman kaupungissa - vesi johdetaan korkeista vuoristojärvistä, koska tällä alueella ei melkein ole sadetta. Pääkaupungin esikaupunkialueiden asukkaat, joiden taloja ei ole kytketty keskitettyyn vesihuoltojärjestelmään, kärsivät kuitenkin suurista vaikeuksista erittäin kalliin tuontiveden takia. Näille alueille äskettäin perustetut ”sumuvesit” ovat parantaneet merkittävästi ihmisten elämänlaatua.

Teknologiaa kehitetään edelleen, insinöörit pyrkivät luomaan malleja, jotka ovat tuulenkuormia kestävämpiä. Ja vaikka ”sumukaappaajat” keräävät arvokasta kosteutta pisaroittain, näiden aavikkoalueiden ihmisten elämä on hiukan helpompaa.